Arvoerot PS:n ja Uuden vaihtoehdon välillä?

PS:n eduskuntaryhmästä eronneen, myös soinilaisiksi kutsutun “Uuden vaihtoehdon” ja Perussuomalaisiin jääneiden arvoeroista on keskusteltu. Mikä oli irtautumisen takana – oliko eronneilla perustavanlaatuisia arvoerimielisyyksiä, kuten julkisuudessa on annettu ymmärtää, vai oliko kyse jostain muusta? Ylen analyysissä tutkija Anu Koivunen arvelee, että kyse on ollut lähinnä henkilökysymyksistä: vuoden 2015 vaalikonevastauksien perusteella ryhmät ovat käytännössä samanlaiset* konservatiivi-liberaali ja oikeisto-vasemmisto -akseleilla.

Tein vertailun näille kahdelle ryhmälle myös tämän vuoden kuntavaalikoneen aineiston perusteella. Alla on kuvat ryhmien eroista kuuden arvokysymykseni suhteen. Kun vastausvaihtoehtoja oli vain viisi, ja ryhmät ovat näin pieniä**, on selvää että tilastollisesti ryhmät eivät eroa toisistaan. Mutta onko ryhmien välillä edes jotain tendenssiä eroihin, jotka voisivat muodostua suuremmiksi jos oletetaan että kummankin ryhmän takana on myös vastaava äänestäjäpopulaatio? Kuvissa on vastausvaihtoehtojen viivalta poikkeavat värilliset pallot merkkaamassa keskiarvoa ja viivat hajontaa.

Erikseen (sotkuinen) kuva, josta näkee kaikki kysymykset kerralla.

plot_kaikki_PSvUV

Sovinnaisuutta ja elämän pohjimmaista kilpailullisuutta mittaavilla kysymyksillä ryhmissä ei ole minkäänlaista eroa. Suurimmat erot löytyvät konservatiivisuutta mittaavalla “Ennen ei ollut paremmin” -kysymyksellä (jossa UV on hivenen vähemmän konservatiivinen) ja vahvan johtajuuden kaipuuta mittaavalla kysymyksellä (jossa PS:ään jääneet ovat hivenen enemmän vahvan johtajuuden kannalla – tosin populisti Soini itse on ainoa joka on vastannut “täysin samaa mieltä”), mutta vähäisiksi nekin näillä ryhmien ko’oilla jäävät.

Tästä ei kuitenkaan voi päätellä että arvoeroja ei ole. Ylen analyysi perustui vaalikonevastauksiin, jossa sekä liberaali-konservatiivi että vasen-oikea -akselia mittasi käsittääkseni neljä kysymystä. Koska tosiasiassa nämä akselit ovat hyvin korkean tason yhteenvetomuuttujia joissa sekoitetaan laajalti tunnepohjaisia intuitioita ja opittua ideologiaa, niitä ei mitenkään voi kattavasti käsitellä näin pienellä määrällä kysymyksiä***. Voi olla, ja minusta on jopa todennäköistä, että näillä kysymyksillä ei vain päästä siihen mikä mahdollinen ero olisi. Yksi mahdollisuus, kuten Tatu Stefanus Ahponen Facebookissa esitti, on ero keskitytäänkö hyvin tiukasti vain maahanmuutto- ja EU-vastaisuuteen vai pyritäänkö olemaan enemmän yleispoliitikkoja.

Omasta näkökulmastani, näin epätieteellisesti pelkästään julkisuudessa näkyneen keskustelun perusteella, olen huomaavinani eron (myös?) muualla. Edellisessä postauksessani hahmottelin eroa halla-aholaisten ja hallituksen välillä automaattisiin arvostelmiin universaaliudesta ja välittämisen moraaliperustasta. Ne, jotka eivät hyvällä omallatunnolla voi seistä Halla-ahon takana, saattavat tulkita jonkun kriittisen rajan ylitetyn siinä, että uusi johto ei suhtaudu kaikkiin ihmisiin samanarvoisina, ja suhtautuu liian kylmästi (kaikkien) muiden kärsimykseen. Lisäisin tähän arvioon vielä ns. sosiaalisen dominanssin käsitteen, jolla tarkoitetaan sitä, kuinka suhtaudutaan nimenomaan heikommassa asemassa olevien ryhmiin ja näiden mahdollisuuksiin uhata oman ryhmän asemaa. PS:stä irtautuneet kansanedustajat ovat kertoneet järkyttyneensä siitä, kuinka vanhaa kaartia ei päästetty vanhojen poliittisten perinteiden mukaisesti puheenjohtajistoon lainkaan ja kuinka valinnoista iloittiin selkävoittona vanhoista vallanpitäjistä. Samoin maahanmuuttokritiikissä on – usein liberaaleilta huomiotta jäävä – ero siinä, kritisoidaanko lojaalisuudesta suomalaisia kohtaan esimerkiksi turvapaikanhakijoiden etuja (perustui kritiikki todellisuuteen tai ei), vai maalaillaanko uhkakuvia siitä kuinka täällä kiistatta heikommassa asemassa olevat tulijat pyrkivät syrjäyttämään kantaväestön aseman (dominanssin). On tietysti aina vaarallista yrittää psykologisoida toisia ilman oikeaa tutkimustietoa, mutta ainakin omassa tutkimuksessani nämä mahdollisuudet nousevat vahvoina hypoteeseina välirikon osapuolten eroista.

 


*) Vaikka toimittaja hakeekin pieniä eroja, ei ole selvää onko nämä kaikki tulkittu varsinaisista vastauksista, vai kuvaajasta, johon on muistaakseni lisätty satunnaista hajontaa ettei asteikon heikko erottelukyky näyttäisi niin selvältä.

**) Eduskuntaryhmä oli kooltaan 37 kansanedustajaa, joista 22 lähti ja 15 jäi. Näistä vaalikoneen arvokysymyksiin oli vastannut vain 12 lähtijää ja 8 jääjää.

***) “All models are wrong, but some are useful”, sanoi tilastotieteilijä Box – moneen tarkoitukseen (kuten puolueiden erottamiseen tuhansien ehdokkaiden tai miljoonien äänestäjien tasolla) tämä taso on täysin riittävä, mutta kun etsitään hienoisempia eroja, tarvitaan tarkempia malleja ja tarkempia mittareita.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s