Tervetuloa!

(In English)

Olen tutkija ja psykologian tohtori, ja tutkimusaiheeni kattavat laajasti emootioteoriaa ja -tutkimusta, moraalia sekä politiikkaa. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa, että tutkin sitä, kuinka ihmisten tunteet toimivat, ja kuinka tunteet vaikuttavat siihen mitä he pitävät oikeana ja vääränä, sekä kuinka tunteet vaikuttavat siihen millaisia poliittisia näkemyksiä heillä on.

Kirjoitan erityisesti Suomea koskevista tutkimuksista ja aiheista suomeksi blogissani Tunnepolitiikkaa. Varsinainen julkaisutoiminta tapahtuu tieteellisillä foorumeilla, mutta tämän blogin kautta pyrin tuomaan mukaan käytännöllistä ja yhteiskunnallista näkökulmaa: mitä tutkimusaiheeni, sen teoriat ja tutkimustulokset merkitsevät (mikäli ovat oikeassa) politiikalle ja yhteiskunnalle Suomessa ja muualla, kuinka näen päivän keskustelunaiheet tutkimusaiheeni kautta?

Itse nimitän aihettani affektipsykologiaksi (esim. moraalin tai politiikan affektipsykologiaksi), ja se perustuu vahvasti seuraaviin lähtökohtiin:

• Suurin osa ihmisen toiminnasta on tiedostamattomien prosessien tulosta. Emme siis itse tiedä (ja monissa tapauksissa emme voikaan tietää) miksi toimimme kuten toimimme.
• Ihmisen (ja muiden eläinten) psykologiasta, ml. tiedostamattomista prosesseista, suuri(n?) osa on affektiivista (epätarkemmin, mutta ehkä populaaristi ymmärrettävämmin tunnepohjaista):
  • se on se osa, joka saa meidät liikkeelle (motivaatio), tekemään asioita sen sijaan että olisimme tekemättä; ja
  • tietoiselle mielelle tämä osa välittyy tuntemuksina ja tunteina – että jotkut asiat tuntuvat paremmilta tai huonommilta kuin toiset, että meidän tekee mieli jotain ja haluamme välttää jotain, mutta että samalla nämä paremmat ja huonommat sekä haluttavat ja vältettävät asiat tulevat tulkituiksi myös laadullisesti erilaisina.
• Emme siis tee useimpia päätöksiä tietoisesti emmekä rationaalisesti (tässä tarkoittaen vaihtoehtojen monipuolista punnintaa toisiinsa verrattuna) – ja silloinkin kuin teemme, niiden pohjana toimivat affektiiviset automaattiset arviot ja muut prosessit.
• Lisäksi eri ihmisten välillä affektiivisten prosessien parametreissä – lähtöarvoissa ja käytettävissä olevissa vaihteluväleissä – on merkittäviä eroja (samalla kun itse prosessit ovat kaikilla samat). Tämä tarkoittaa, että vaikka sekä sinä että minä toimimme pitkälti samalla automaatiolla, siinä millaiseen käyttäytymiseen automaatiomme meidät ohjaavat on selviä eroja. Minusta saattaa tuntua luontevalta ja normaalilta toimia yhdellä tavalla, sinusta toisella.
• Edellisistä seuraa, että koska myös arvotamme omaa ja muiden toimintaamme omien tiedostamattomien tunnepohjaisten prosessiemme kautta, meistä helposti tuntuu että muut toimivat tai ajattelevat (loogisesti) väärin, tyhmästi, pahasti, tai epärehellisesti. Tämä on kuitenkin usein virhetulkinta, joka johtuu siitä, että automaattisiin arvioihimme ei sisälly ymmärrystä yllämainituista yksilöllisistä eroista, vaan ne tapahtuvat aina omista lähtökohdistamme.

(Ihmisen toiminnan lähteistä kirjoitus täällä.) Yhteiskunnallinen tavoitteeni on tuoda ylläkuvattua laajempaan tietoisuuteen, ja toivottavasti vähentää polarisaatiota ja lisätä eri moraalisten ja poliittisten ryhmien välistä ymmärrystä – laajemmalti, pyrin siihen että yhteiskunnassa olisi hyvä olla ja elää. Meidän ei tarvitse olla automaattisten, usein negatiivisten arvioidemme vankeja, vaan tietoisella uudelleentulkinnalla voimme ymmärtää että toistemme toiminta ja tavoitteet eivät useimmiten ole pahantahtoisia, ja löytää sen mikä on yhteistä. Uskon, että keskittymällä siihen mikä on yhteistä ja ymmärtämällä useimpien ihmisten vilpittömän tarkoituksen, suuri osa moraalisista ja poliittisista erimielisyyksistä häviää – ja se mikä ei häviä, voidaan suurelta osin sopia yhteisesti hyväksytyin kompromissein suurimmaksi yhteiseksi hyväksi. Pyrin tekemään tutkimustani deskriptiivisesti ja arvoneutraalisti, mutta esitän myös henkilökohtaisia mielipiteitä erityisen tärkeiksi katsomistani aiheista.

Aloitin blogia vähitellen Emotion in Politics -tutkimusprojektini aikana 2015 samannimisessä Aalto-blogissa, mutta vaihdettuani työpaikkaa tarvitsin riippumattoman alustan, minkä seurauksena perustin tämän sivuston.