Intuitiot hallituksen kaatumisen takana

Sekä Perussuomalaisissa että Kokoomuksessa on näkynyt paljon viestejä, joista toiset ovat ihmetelleet kuinka voidaan tehdä niin tyhmästi että hallitus kaadetaan “imagosyiden” takia, ja toiset pitäneet tekoa selkärankaisena jonka oli jo aikakin (jostain syystä en ole nähnyt keskustasta juurikaan kommentteja – pitää seurata aktiivisemmin sitä puolta). Näissä puolueissa on suuri määrä päällekkäisyyttä tämän kysymyksen suhteen, ja kiinnostavaa on, aiheuttaako Halla-ahon valinta ja hallituksen irtiotto siihen että tätä päällekkäisyyttä karsiutuu molemminpuolisella vuodolla puolueeseen jonka ihmiset kokevat enemmän omakseen. (Suhteessa siihen, että nuorten keskuudessa Kok ja Vihreät ovat suurimmat kilpailijat, tekemällä periaatteellisen pesäeron H-a:n kovan retoriikan konservatismiin Kok patosi samalla liberaalien vuotoa Vihreisiin.)

Mutta mikä “tämä kysymys” varsinaisesti on? Liberaalien keskuudessa Halla-ahoa syytetään yleisesti rasismista mitä ei voi sietää, siinä missä konservatiivisemmin ajattelevat kieltävät tämän ja väittävät että rasismisyytökset ovat vain väärinymmärtämistä ja demonisointia. Osin kyse on siitä, että “rasismi” tarkoittaa näille ryhmille jossain määrin eri asioita, mutta enemmän kyse on moraali-intuitioista jotka eivät ole helposti määriteltävissä, vaan ne tehdään automaattisesti ja tiedostamatta epämääräisten vihjeiden perusteella. Liberaaleille Halla-ahosta ja nuivista syntyy reaktiot rikkomuksista universalismia (kaikki ihmiset ovat samanarvoisia) ja välittämisen moraaliperustaa vastaan. Konservatiiveille taas nuivien retoriikka luultavasti herättää positiivisia reaktioita liittyen lojaalisuuteen (suomalaisten puolustaminen ulkopuolista uhkaa vastaan) ja ansioperustaiseen reiluuteen (kaikille ansionsa mukaan). Kumpikaan ryhmä ei kykene näkemään toisille itsestäänselviä intuitioita, ja yrittää siksi löytää syyt näiden tekoihin rationaalisista arvioista, kuten “imagosyistä” (implisiittisenä oletuksena, että ei Sipilä ja Orpo oikeasti näe H-a:ssa mitään varsinaista vikaa, mutta yrittävät vain esittää hyveellistä).

Sivumainintana, jos KD haetaan hallituksen uudeksi jäseniksi, niin huomionarvoista on, että huolimatta liberaalien yleisestä kristillisten paheksunnasta, monissa moraali-intuitioissa KD on selvästi lähempänä vasemmistolaisia kuin oikeistolaisia: sekä “pienen ihmisen” puolella olemisessa että ihmisarvon universaaliudessa. Erityisesti edellinen voi tulla relevantiksi, kun Kok yrittää myydä sote-suunnitelmaansa heille.