Internet-käyttäytymisen perusteella tehtävä äänestäjien targetointi voi olla uhka demokratialle (UJ28.1.2017)

Tämä on uudelleenjulkaisu 28.1.2017 kirjoittamastani Facebook-kirjoituksesta, jonka halusin säilyttää FB:n ulkopuolella.

Minulle linkattu artikkeli väittää, että Trumpin voitto oli osin sosiaalisen median kautta tehtävän äänestäjien targetoinnin tulosta. Suhtaudun näihin nimenomaisiin väitteisiin epäilyksellä*, mutta tärkeää on, että ne _voisivat_ (tiettyyn rajaan asti) olla totta.

Ihmisen käyttäytyminen ei suurimmaksi osaksi ole tietoisesti harkittua; vaikeaa se olisikin, päättää erikseen jokaisesta liikkeestä, tehdä jokainen valinta aamiaisesta alkaen puhtaalta pöydältä. Ihminen toimii enimmäkseen automaatiolla**, jossa osansa on sekä perinnöllisyydellä että oppimisella. Tämä pätee myös politiikkaan. Luonnollisesti, koska ihminen on evoluution tuottama eläin jota ei ole rakennettu tosiasioiden puolueettomaan punnintaan, vaan selviytymään ja lisääntymään.

Vaikka ehdokkaiden harkinta äänestyskopissa voi tuntua rationaaliselta vaihtoehtojen punnitsemiselta, tosiasiassa tietysti teet päätöksesi hyvin rajatusta joukosta: suurin osa vaihtoehdoista on jo automaatiolla arvioitu ei edes harkinnan arvoisiksi, eikä useimpia niistä tarvitse edes vilkaista. Kuitenkin käytännössä jokaista muuta tarjolla olevaa vaihtoehtoa joku äänestää. Miksi? Kyse ei ole pelkästään siitä että teillä on eri tiedot – mitkä tiedot sinulla pitäisi olla, että pitäisit kaikkein potentiaalisimpana niitä, jotka tällä hetkellä itsestäänselvästi suljet ulos kaikkein äänestyskelvottomimpina? Luultavasti sinun on edes vaikea kuvitella pelkkää tietoa joka saisi tämän aikaan, ja helpompi onkin mieltää vastakkaista mieltä olevat tyhmiksi tai pahoiksi. Mutta muuta mieltä olevat eivät ole tietämättömiä, harhaanjohdettuja tai tyhmiä – heidän automaationsa vain on johtanut heidät täysin erilaiseen lopputulokseen.

Jokainen saa syntyjään jotkut tendenssit joiden perusteella hän tuntee tietyt asenteet, uskomukset, poliittiset näkemykset sopivammiksi kuin toiset, ja kotoaan ja muualta kasvuympäristöstään rakennusmateriaalia joka rakentaa automaatiota johonkin suuntaan. Toisille synnynnäiset tendenssit ja ympäristön viestit kasautuvat vahvasti samaan suuntaan, jolloin poliittinen kanta muodostuu hyvin vahvaksi ja automaation äänestyskopissa ulos rajaaman valtaosan äänestettävyydeltään täysin mahdottomiksi. Toisille tendenssit eivät ole alun perinkään vahvoja ja ympäristöstä saadut viestit monipuolisia, ristiriitaisia tai heikkoja, jolloin vaaleissa heille on paljon yhtä hyviä vaihtoehtoja – mikäli heidät saa äänestämään lainkaan, koska heikko poliittinen kanta tarkoittaa todennäköisesti myös vähäistä kiinnostusta politiikasta ja äänestämisestä.

Puolueisiin perustuvassa demokratiassa joka puolueella on ydinkannattajaryhmänsä – ne, joiden automaatio on kaikkein yhteensopivin suhteessa heidän mielikuvaansa puolueesta. Lisäksi on liikkuvien äänestäjien joukko, jota kaikki puolueet yrittävät vaaleissa kosiskella omiksi äänestäjikseen, sekä nukkuvien joukko joka enimmäkseen unohdetaan, koska heidän aktivoimisensa on niin hankalaa. Liikkuvien joukko ei ole yhtäläistä massaa. Monella heistä on tietysti oma poliittinen kantansa, joka ei juuri nyt satu sopimaan erityisen hyvin yhteen minkään puolueen (tai ehdokkaan) kanssa, mutta joka on silti paremmin yhteensopiva tiettyjen puolueiden/ehdokkaiden kanssa, jolloin heidät on helpompi käännyttää. Tämän lisäksi (myös) liikkuvilla on tendenssejä, jotka eivät suoraan liity puolue/ehdokaskantoihin, tai jotka ovat ristiriitaisia eri puolueiden/ehdokkaiden kesken. Tästä linkatussa artikkelissa puhutaan: internet-käyttäytymisen perusteella voidaan tehdä ennusteita näistä tendensseistä, ja kun niihin pystytään tähtäämään suoraan, saadaan selkeä etu heidän käännyttämisekseen.

Olen itse skeptinen esim. Big 5:n käytön hyödyllisyyteen tässä, mutta tarkka toteutus (eikä se, toimiko nyt käytetty tarkka toteutus todella) ei ole tärkeää. Tärkeää on se, että tilanteessa, jossa vaalien voittaminen riippuu suhteellisen pienen joukon kosiskelusta, pienikin etu pelkästään tuon joukon tunnistamisessa voi antaa (poliittisesta järjestelmästä riippuen) merkittävän saavutettavan valtaedun politiikassa. Ja jos autoritäärisesti suuntautuneet saavat sen edun ensin, heillä on mahdollisuuksia muokata järjestelmää säilyttämään ja vahvistamaan saatua etua – autoritäärit kun voivat nähdä tämän moraalisesti oikeana, siinä missä ei-autoritäärit pitävät pluralismia tavoiteltavana.

Vaikka pluralismia ei rikottaisi, voisi kuvitella että tilanne tasoittuisi ajan kanssa, kun myös muut poliittiset suuntaukset oppivat käyttämään samoja menetelmiä. Tästä ei kuitenkaan ole mitään takeita, kahdesta syystä. Tämänhetkiset suhteellisen vakaat pluralistiset demokratiat ovat suhteellisen vakaita poliittisen vallan jakautumisen suhteen mm. siksi, että ydinkannattajien joukot on enimmäkseen mobilisoitu, ja liikkuvista sekä kallellaan olevat ja siis potentiaalisimmat rekrytoitavat + todella puolueettomat ovat kullekin puolueelle melko pieni joukko, jonka sisällä kannatuslukemat enimmäkseen vaihtelevat. Kun yhtälöön lisätään uusi keino suppressoida muiden kannattajia ja mobilisoida sekä liikkuvia _että_ tähän asti nukkuvia, joukko jonka kanta voi muuttua on paljon suurempi, ja ennen kaikkea näiden keinojen tehokkuus saattaa vaihdella eri puolueilla (koska tendenssit, jotka big-data -targetoinnissa toimivat, korreloivat eri tavoin eri puoluekantojen suhteen). Lopputuloksena uusi tasapaino saattaa muuttaa vakiintuneita valtasuhteita merkittävästi, eikä voida luottaa siihen että esimerkiksi ääriautoritääristen puolueiden kannatus olisi myös uudessa tilanteessa marginaalinen. Toiseksi, autoritäärisyys-antiautoritäärisyys -akseli ei ole targetoinnin suhteen neutraali, vaan autoritäärisyydellä on etu, koska tutkimusten mukaan ihmisten autoritäärisyys (jonkin synnynnäisen lähtöarvon päälle) vaihtelee sen mukaan, kuinka turvalliseksi he tuntevat olonsa, ja koska turvattomuutta on helpompi luoda kuin turvallisuudentunnetta.

Jos internet-käyttäytymisen perusteella tehtävä targetointi toimii – enkä näe mitään syytä miksei se periaatteessa toimisi, oli sen tämänhetkinen tila mikä hyvänsä – se voi olla todellinen uhka liberaalille pluralistiselle demokratialle. Se ei ole mitenkään itsestäänselvästi helppo tai todella tehokas tapa kääntää vaalien suuntaa, mutta a) me emme tiedä, mikä sen osuus oli Brexitissä ja Trumpin valinnassa, ja ennen kaikkea, b) me emme tiedä, mikä sen potentiaali periaatteessa on. On mahdollista, että siitä ei ollut paljoa apua mainituissa äänestyksissä ja että se on potentiaaliltaan parhaassakin tapauksessa niin epävarmaa, että mitään suurta muutosta ei ole tulossa. Mutta on myös mahdollista, että sekä B että T olivat osaksi näillä keinoin masinoituja, että samoja keinoja käytetään yhä paremmalla tehokkuudella tulevissa Ranskan ja Saksan ja muiden vaaleissa, ja että meillä on parin vuoden sisällä huomattavan autoritäärinen johtajisto läpi kaikkien länsimaiden.


*) Esim. kriittisiä kirjoituksia aiheesta:
http://www.spectator.co.uk/…/the-british-data-crunchers-wh…/
https://www.bloomberg.com/…/no-big-data-didn-t-win-the-u-s-…

**) Tottumuksella, joka on toiston rakentamaa automaatiota, ja affektijärjestelmän ohjauksella, joka asettaa lähes kaikelle maailmassa jonkin arvon – tuntuuko sen tekeminen ja jo ennakoiminen hyvältä vai pahalta – jonka perusteella valtaosa “päätöksistä” tosiasiassa tehdään.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s