Sain facebookissa linkin (kiitos Mikko Särelä!) oletettavasti ekonomistien tekemään tutkimukseen (työpaperi, eli ei käynyt vielä vertaisarviota läpi), joka tekee datan perusteella oikein kiinnostavan väitteen: poliittinen polarisaatio ei ole internetin ja somen kaikukammioiden syytä. Somen kaikukammioita on syytetty poliittisen polarisaation lisäämisestä niin satunnaisissa nettikeskusteluissa kuin tieteellisissä tutkimuksissakin (joihin paperissa viitataan), joten argumentti on kutkuttava. (Toki se varsinainen väite on nimenomaan somesta eikä internetistä sinänsä, vaikka netin salaliittosivustot ja valemediat yms. sitten kuuluu siihen mukaan. Kirjoittajat taisivat vain ottaa netin yleisesti tuohon koska some olisi ollut vielä vaikeammin mitattavissa.) Tutkimus on demografinen ja metodologia melko vierasta, mutta pohdiskelen paperia vähän – toivottavasti joku paremmin asioista tietävä voi kertoa enemmän.
Perusargumentti kuuluu: jos internet ja/tai some aiheuttaa merkittävästi polarisaatiota, sen pitäisi näkyä mittareissa näiden suosion noustessa*. Tutkimukseen on otettu yhdeksän ilmeisesti politiikan tutkimuksessa tyypillistä polarisaation mittaria – en osaa sanoa ovatko mittarit valideja (vaikuttavat päällisin puolin aika tavanomaisilta kyselyiltä identifioitumisesta, poliittisista mielipiteistä ja äänestyskäytöksestä) tai ovatko valitut mittarit hyvä ja riittävä setti, mutta oletetaan nyt että ovat. Toisaalta on katsottu internetin käyttöasteita eri demografisissa ryhmissä, ja päädytty vertailemaan polarisaatiomittareita erityisesti 18-39 -vuotiailla verrattuna yli 75-vuotiaisiin. “Internet and social media usage rates are far higher among the young than the old—with less than 20 percent of those aged 75 years and older using social media in 2012, as compared to 80 percent of those aged 18–39.” Koska nuorempien internetin käyttö on yleistynyt nopeammin, tämän ryhmän pitäisi myös polarisoitua enemmän ajan myötä. Kirjoittajien mukaan näin ei ole:
We find that the increase in polarization is largest among the groups least likely to use the internet and social media. […] Polarization increases more for the old than the young in eight of the nine individual measures. […] These findings argue against the hypothesis that the internet in general or social media in particular are the main drivers of increasing polarization.
Toistan jo yllä sanotun toisin sanoin: tässä ei ole tutkittu samoja henkilöitä joilta olisi mitattu polarisaatiota ja internetin/somen käyttöä (saati että olisi kokeellisesti lisätty käyttöä), vaan on verrattu eri aineistoista samojen demografisten ihmisryhmien keskimääräisiä arvoja. Tavanomaisessa korralaatiotutkimuksessakin ilmeneviä edustavuusongelmia siis voi pahentaa se, jos eri aineistojen samaan demografiaan liitetyt arvot ovat eri metodologioista johtuen eri tavoin vääristyneitä (en tunne aineistoja ja otoskokoja ei kerrota, mutta en lähtenyt enempää selvittämään). Tästä huolimatta perusargumentti on nähdäkseni pätevä: jos ilmiö olisi suuri, sen pitäisi hyvillä mittareilla näkyä.
Ensimmäisenä havaintona polarisaatio on lisääntynyt useimmilla mittareilla jo vuodesta 1972 lähtien (josta mittarit näytetään alkavan – en tiedä onko käytetty luovaa aika-akseliin leikkausta, kun joitain mittareita on ilmeisesti käytetty jo vuodesta 1948), eikä internetin jälkeinen aika näytä ainakaan silmämääräisesti erilaiselta edeltävään nähden. Jo tämä puhuu sitä vastaan että internet olisi suurin tai erityisen suuri tekijä.
Toiseksi, tutkimuksessa puhutaan vain polarisaation lisääntymisestä, ei absoluuttisista arvoista. Jos ryhmä on alun perinkin enemmän polarisoitunut, voi tulla vastaan jonkinlainen kattoefekti, niin että polarisaatiolla on “tilaa” kasvaa enemmän ryhmässä jossa se on ollut alun perin hyvin pientä (ts. vain maltillisia voi polarisoida). Käyrien perusteella näyttää siltä että ikäryhmissä ei ole tällaista efektiä: päin vastoin, joissain mittareissa vanhemmat ovat alun perin enemmän polarisoituneita kuin nuoremmat. Sen sijaan vertailuissa, jotka on tehty todellisen internetin saatavuuden ja internetin demografioista lasketun arvioidun käytön perusteella, tällainen efekti näyttäisi olevan: useimmissa mittareissa internet-väen absoluuttiset arvot ovat koko ajan korkeammalla. Tätä työpaperissa ei kommentoida lainkaan.
Ovatko ne, jotka ovat internetin hankkineet tai sitä todennäköisimmin käyttävät, jostain syystä lähtökohtaisesti polarisoituneempia (ja polarisoituneisuudessaan pysyvämpiä) kuin internetistä viis veisaavat? Robustness checkeissä lisäksi havaitaan, että kun aineisto rajataan vain (mihin tahansa) puolueeseen vahvasti identifioituviin tai vaaleista kiinnostuneisiin, nuoret ovat selvästi absoluuttisesti polarisoituneempia, vaikka vanhemmilla tosiaan polarisaatio nousee enemmän. Nyt mennään vahvasti hatustavetämisosastolle, mutta voisiko olla niin että erot kertovat lähinnä siitä, että liberaalit – joita nuoret ja internetin käyttäjät keskimäärin enemmän ovat käsittääkseni olleet – ovat olleet polarisoituneempia (konsistentimpia äänestyksissään ja poliittisissa kannoissaan, arvostaneet vastapuolta vähemmän jne.), ja tutkimuksen esiin nostama vanhempien polarisaation kasvu on lähinnä konservatiivisuuden nousua? Tosin viimeinen kuva, jossa indeksi on näytetty vuodesta 1972 asti näyttäisi siltä, että vuosi 1996 on tosiaan just ollut sellainen missä nuorilla on ollut selvä hyppy, jolloin tuosta vuodesta laskien nuorten polarisoituminen on ollut pienempää kuin vanhempien, mutta koko jaksolla käyrät näyttävät käytännössä samoilta. En ihan tajua miksi kirjoittajat eivät ole yksinkertaisesti käyttäneet tätä aikaskaalaa koko ajan – sehän ajaa saman asian perusargumentin kannalta.
Joka tapauksessa näyttää kyllä tämän perusteella siltä, että internetin käytöllä ja polarisoitumisella ei ole ainakaan niin suurta yhteyttä että sen tällä tasolla havaitsisi. Mieleen tulee, että jenkkien järkyttävän polarisoitunut TV tekee suurimman työn, niin some ei siihen paljoa lisää.
Lisäys:
Ilmeisesti tutkitustikin polarisoituminen ei ole tapahtunut symmetrisesti vaan nimenomaan oikeisto on siirtynyt oikeammalle. Sen sijaan viimeisen kymmenen vuoden sisällä somen kaikukammiot ovat saattaneet silti olla vahva mahdollistaja varsinkin tietyissä demografioissa. (Kiitos Simo Järvelä ja Petri Lankoski!)
Lisäys 2:
Tietenkin “polarisaatiolla” saatetaan tarkoittaa eri paikoissa vähän eri asioita. Tässähän se oli aika miedosti määritelty, yksinkertaisesti eri mittareita siitä kuinka konsistentteja D- tai R-kannattajat ovat äänestämään puoluetta, samaa mieltä issueissa, kuinka positiivisesti ajattelee omasta puolueesta suhteessa kilpailijaan etc. Eli periaatteessa aika lähellä puolueuskollisuutta monessa suhteessa, mikä on tietysti vielä hyvin USA-keskeistä.
Muualla sanalla saatetaan kuitenkin tarkoittaa ennemmin radikalisoitumista tai sitä, kuinka kaukana eri aatteiden kannattajat ovat toisistaan: kuinka paljon jaksavat ymmärtää toista puolta, kuinka ehdottomia ovat omissa kannoissaan, kuinka pahoina heitä pitävät, millaisiin toimiin on valmis omien kantojensa puolustamiseksi jne. Tätä tämä tutkimus ei oikeastaan koskettanut ollenkaan, ja kuulostaisi uskottavalta että juuri tämä on paljon enemmän se mihin se some vaikuttaa.
Pienempiä huomioita:
- *) Argumentti on analoginen muualla esitetylle “Jos digitaaliset pelit aiheuttaisivat väkivaltaisuutta, sen pitäisi näkyä pelien suosion noustessa nousuna väkivaltarikollisuudessa”. Todellisuudessa väkivaltarikollisuus Yhdysvalloissa on laskenut vuosikymmeniä pelien suosiosta riippumatta.
- Mittaukset on tehty neljän vuoden välein vaalien aikaan, joten välille 1996-2012 mahtuu viisi mittauspistettä, mikä ei ole kovin paljon. Kun arvot heittelevät rajusti erityisesti nuoremmalla ikäryhmällä, trendin sovittaminen vaikuttaa minusta vähän epäilyttävältä.
- Vaalien aikaan tehdyt mittaukset varmaan näyttävät suurempaa polarisaatiota kuin vaalien välillä tehdyt näyttäisivät. Vaikea sanoa vaikuttaisiko tämä ryhmien välisiin eroihin.
JM Kivikangas - Emotion research, morality, politics, and life 