Liberaaleista ja konservatiiveista

Lukijan kysymys Aalto-blogin kirjoitukseen Rasismi ja dialogi emootiopsykologin näkökulmasta (UJ3.11.2015):

Minua jäi mietityttämään tapasi käyttää käsitteitä “konservatiivi” ja “liberaali” aivan kuin ne olisivat kaksi selkeästi erillistä, selvärajaisesti toisistaan erottuvaa ryhmää. Onko tutkimuksen valossa niin, että ihmiset jakautuvat selvärajaisesti kahteen eri kategoriaan, vai onko kyse enemmän sijoittumisesta jatkumolle? Ja jos kyse on jatkumosta, onko se tasainen?

Vastaus 4.11.2015:

Juuri mikään ei kai luonnossa oikeasti jakaudu siististi kahteen erilliseen kategoriaan, aina on kyse jonkun sortin jatkumoista (usein vielä isosta kasasta jatkumoita), varsinkin kun puhutaan niinkin sotkuisasta ilmiöstä kuin ihmisen käyttäytyminen ja psykologia.

Käsitteet konservatiivi ja liberaali eivät ole yksiselitteisiä ja tutkijoilla on niistä paljon erilaisia näkemyksiä. Empiirisessä tutkimuksessa näkee kuitenkin käytännössä kahta tapaa käyttää niitä: joko yksinkertaisesti kysytään ihmisiltä identifioituvatko he jompaan kumpaan (tai yleisemmin, janalle äärikonservatiivista keskustan kautta ääriliberaaliin – itse olen käyttänyt European Social Surveyssä ollutta 11-välistä asteikkoa), tai sitten haetaan muiden muuttujien kautta jonkinlaisia klustereita jossa eri jatkumot ovat sillä tavalla yhteydessä toisiinsa, että muodostuu joukot joita kehtaa kutsua konservatiiveiksi ja liberaaleiksi, tai tai jatkumo(t) jonka ääripäitä nuo voisivat olla. Riippumatta käyttötavasta, se on keino rajata, kategorisoida tai kuvata aineistoa – eli redusoida sitä helpommin (tilastollisesti ja käsitteellisesti) käsiteltäväksi, tarkkuuden kustannuksella.

Politiikan psykologia on lisäksi hyvin jenkkipainotteista, missä lib-kons -jatkumo on selvempi kuin esim. Euroopassa, mutta molemmissa taitaa aineistoa tyypillisesti kuvata paremmin tosiaan kaksi erillistä mutta toisiinsa liittyvää jatkumoa, eli sosiaalinen konservatismi ja taloudellinen konservatismi (jota alan ulkopuolella saatetaan usein kutsua taloudelliseksi liberalismiksi, jotta asiat olisivat mahdollisimman sekavia). Itse tekstissäni tarkoitan sosiaalista konservatismia, joka on jonkinlainen taipumus (riippuen siitä mitä tutkija haluaa korostaa) esim. muutoksen välttämiseen, turvallisuuden korostamiseen, tai lokerointiin ja selkeyteen. Käytännössä nämä johtavat sitten yhteiskunnallisiin kysymyksiin vaikkapa homouden tai uskonnon asemasta yhteiskunnassa tai rangaistusten voimakkuuteen.

Jatkumon tasaisuudesta en ole varma mitä tarkoitat. Että onko liberaaleja ja konservatiiveja yhtä paljon ja tasaisesti jakautunut koko janalle? Se riippuu tietysti siitä mitä käsitteellä tarkoitetaan. Yleisesti, useimmat luonnolliset jatkumot jakautunevat jotakuinkin normaalisti kun otos on tarpeeksi suuri – esimerkiksi suurin osa puhumistani prosesseista ja niiden “säätimistä” melko varmasti tekevät näin. Tämä ei kuitenkaan päde korkean tason kons-lib -akseliin, varsinkaan jos käytetään itseidentifioitumista akselin perustana, koska yhteiskunnassa on tekijöitä jotka kannustaa ihmisiä ajautumaan jomman kumman pään suuntaan (mutta ei kuitenkaan kovin kauas keskustasta). Lisäksi itseidentifioituminen kalibroituu maan tai muun relevantin poliittisen kulttuurin ja senhetkisen ilmapiirin ja niiden erikoispiirteiden mukaan.

Lisäys 21.3.2017:

Viimeisimmässä artikkelissani (lehdessä Social Psychology, hyväksytty, mutta ei vielä julkaistu) selvitin liberaali-konservatiivi -akselin ja vasemmisto-oikeisto -akselin yhteyttä yhteyttä moraaliperustateoriaan. Siinä missä yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa on käytetty tyypillisesti lib-kons -itseraportointimittaria ja raportoitu selvästä yhteydestä (liberaalit pitävät tärkeinä etenkin vahingon välttämistä ja reiluutta, konservatiivit näiden lisäksi myös auktoriteettia, lojaalisuutta ja pyhyyttä), joissain muissa maissa (mm. Ruotsi, Australia) on käytetty vastaavissa tutkimuksissa vas-oik -jakoa ja yksinkertaisesti lähdetty siitä että nämä akselit ovat suunnilleen samassa yhteydessä moraaliperustoihin – koska tutkimukset pohjautuvat yhdysvaltalaisiin tutkimuksiin joissa nämä akselit korreloivat vahvasti. Yhdysvaltalaisessa first-past-the-post -vaalijärjestelmä kuitenkin vaikuttaa vahvasti siihen, että ihmiset identifioituvat jompaan kumpaan kahdesta suurimmasta puolueesta, mikä vaikuttanee poliittisiin akseleihin siten, että itsessään erilaisia poliittisia kantoja yhdistyy ihmisten mielissä puolueisiin ja näiden perusteella ajatellaan vasemmistolaisuuden olevan samalla liberaalisuutta (tai progressiivisuutta), koska demokraatit identifioidaan näihin molempiin. Monipuoluejärjestelmissä kuten Suomessa tätä ilmiötä ei kuitenkaan läheskään samassa määrin ole, joten selvitin mikä moraaliperustojen yhteys akseleihin on, jos käytetään molempia akseleita yhtä aikaa.

Tuloksista selvisi, että korkea konservatiivisuus (matala liberaalisuus) oli tosiaan yhteydessä korkeaan auktoriteettiin, lojaalisuuteen ja pyhyyteen eikä käytännössä lainkaan vahingon välttämiseen tai reiluuteen (eli sekä konservatiivit että liberaalit Suomessa kannattavat näitä jälkimmäisiä yhtä lailla). Korkea oikeistolaisuus oli kuitenkin negatiivisesti yhteydessä vahingon välttämiseen ja reiluuteen (eli otoksen vasemmistolaiset pitivät tärkeämpänä kuin oikeistolaiset sitä että kukaan ei kärsi ja että kaikilla on samat oikeudet*) ja positiivisesti auktoriteettiin ja lojaalisuuteen (eli oikeistolaiset pitivät tärkeämpänä sitä että auktoriteetteja ei uhmata ja omien puolta pitää pitää), mutta ei lainkaan pyhyyteen (eli sekä vasemmistolaiset että oikeistolaiset pitävät pyhyyttä yhtä tärkeänä tai vähän tärkeänä).

Tulos voi tuntua triviaalilta suomalaisesta, kun meillä media käyttää yleisesti kaksiulotteista puoluekarttaa ehdokkaiden ja puolueiden erottelemiseen. Moraalipsykologia on kuitenkin hyvin yhdysvaltalaiskeskeistä, ja heille akselien erot moraaliperustojen suhteen on uutinen.

—

*)  Mainittakoon, että “reiluus” on käytetyn mittarin faktoreista selvimmin yhteydessä poliittisiin kantoihin, kun yksi kysymyksistä puhuu suoraan tulonjaon oikeutuksesta. Tässä suhteessa mittari kertoo luultavasti vähemmän luontaisista moraalisista intuitioista ja enemmän opituista poliittisista kannoista.