Sukupuolineutraalin avioliiton vastustajista ja puolustajista: vetoomus demonisoinnin ja vähättelyn lopettamiseksi (UJ27.11.2014)

Tämä on uudelleenjulkaisu 27.11.2014 kirjoittamastani FB-notesta, jonka sisältö lienee ajankohtaista tulevaisuudessakin.

 

Kun tätä ajankohtaista asiaa nyt somessa paljon käsitellään ja sen yhteydessä näkyy paljon tietynlaista kielenkäyttöä, niin ajattelin kirjoittaa eräistä tutkimustuloksista, jotka näyttävät tehokkaasti selittävän monia asioita, ja joiden toivoisin hillitsevän tiettyjä näkemyksiä ja niiden esittämistä kovaan ääneen.

Tutkimuksissa on löydetty todisteita sen puolesta (Haidt 2001), että moraaliset arvostelmat eivät ole rationaalisia, vaan ensisijaisesti emotionaalisia intuititioita: kun ihminen havaitsee jotakin (tai hän pystyy “havaitsemaan” sen mielessään esimerkiksi kuullessaan tai lukiessaan siitä), hän tekee välittömän ja intuitiivisen arvostelman siitä että asia on moraaliton, ja sen jälkeen sille keksitään rationaalinen perustelu. Ihminen ei itse tiedosta tätä prosessia, vaan hän koska ihminen on erityisen hyvä kehittämään ympäröivästä maailmastaan koherentin käsityksen (jättää huomiotta perusteluihin sopimattomat näkemykset tai keksii paremman perustelun), hän kuvittelee kaiken aikaa olevansa ainoastaan rationaalinen – ja päätyy ihmettelemään sitä, kuinka muut (joiden intuitiot ovat erilaisia ja jotka ovat siis kehittäneet erilaisen koherentin maailmanselityksen) pystyvät olemaan sitä mieltä mitä ovat kun heidän näkemyksensä on niin ilmeisesti epärationaalisia.

Millaisia erilaisia koherentteja maailmanselityksiä sitten on? Myöhemmissä tutkimuksissaan Haidt ja kumppanit (ks. Haidt 2012) ovat löytäneet todisteita sille, että moraali-intuitiot kumpuavat “moraalisista perustoista” (moral foundations), jotka pohjautuvat ihmisen adaptaatioihin tiettyihin evolutiivisiin haasteisiin, erityisesti inhon tunteeseen  sekä sosiaalisen ryhmäytymisen mekanismeihin jotka hillitsevät vapaamatkustamista ja muita työnjaon ongelmia ja edistävät heimoyhteisön selviytymistä. Moraalisia perustoja ovat (Haidtin varmasti vielä keskeneräisessä mallissa) vahingon estäminen ja reiluus, joita oletettavasti kaikki sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat vahvasti puolustavat. Tämä käy ilmi retoriikassa: mitä haittaa siitä on, tämä on ihmisoikeuskysymys (eli kaikki ovat samanarvoisia = reiluus), jne.

Moraalisia perustoja ovat kuitenkin myös auktoriteetti, lojaalisuus, sekä erityisen relevanttia tässä, pyhyys. Kuten on ilmeistä, (arvo)liberaalien moraali-intuitiot perustuvat lähinnä vahingon estämiseen ja reiluuteen, mutta (arvo)konservatiivit – joita on globaalisti suurin osa maailman väestöstä, vs. ns. WEIRD (western, educated, industrialized, rich, democratic) väestö, johon voisi lisätä myös “liberaalin” – tekevät intuitiiviset arvostelmansa kaikkien viiden, siis myös noiden kolmen muun, perusteella. Huomattavaa tässä on, että ei ole mitään syytä arvioida että liberaalien rajoittuneempi setti perustoja olisi jotenkin edistyneempi tai parempi* kuin konservatiivien setti; se on vain eri olosuhteissa eri suuntaan kehittynyt adaptaatio**.

Erityisesti (amerikkalaisissa) tutkimuksissa on havaittu, että pyhyyden moraaliperusta liittyy inhon tunteeseen (esim. Inbar ym. 2009). Väitetysti inho on kehittynyt suojelemaan taudinaiheuttajilta, mutta se on myös myöhemmin kehittynyt (ohjaamalla suhtautumaan adaptiivisesti kohteisiin jotka eivät yhtä ilmeisesti ole ‘saastaa’, kuten tiettyihin ruokalajeihin; vrt. Vanhan Testamentin kielto syödä äyriäisiä) myös liittymään symboliseen epäpuhtauteen (jotain sinne päin kuin: ei kannata syödä kakkaa -> kakka on epäpuhdasta -> kannattaa peseytyä -> papit jotka hoitavat rituaaliteurastuksia, peseytyvät -> papit ovat erityispuhtaita, eli pyhiä -> symbolit jotka liittyvät pappeuteen ovat pyhiä***).

Kun eri ihmiset ovat eri tavalla herkistyneet inhoreaktioihin, tämä on yhteydessä myös konservatiivisuuteen. Ne, joilla on suurempi fysiologinen responsiivisuus inhoärsykkeisiin (esim. kuvia madoista tai ulosteesta), on myös suurempi todennäköisyys olla konservatiiveja ja kannattaa pyhyyden moraaliperustaa – sekä vastustaa homoutta ja sukupuolineutraalia avioliittoa (Terrizzi ym. 2010).

Tämä selittää konservatiivien käyttämää retoriikkaa. “Homoliittoa” vastustavat ovat toden totta usein “yllättävän kiinnostuneita” homojen petipuuhista, ja heidän perustelunsa jossain määrin palautuvat argumenttiin “yök, ällöä” – koska heidän moraalinen intuitionsa pohjautuu inhon tunteeseen (edellistä yksinkertaistettua adaptaatioketjua mukaillen kenties: lisääntyminen = hyvä -> papit suosittaa lisääntymistä -> papit tuomitsee homoseksuaalisuuden -> homoseksuaalisuus on symbolisesti epäpuhdasta).

Pointtini on kuitenkin tämä: vaikka liberaalin korvaan konservatiivien perustelut ovat naurettavia ei-argumentteja (koska ne eivät perustu niille moraaliperustoille joita liberaalit suosivat), konservatiiveille itselleen ne ovat ihan yhtä moraalisesti valideja kuin liberaalien argumentit ovat libaaleille. Muista, kaikki moraaliarvostelmat ovat lopulta intuitioita, ja argumentaatio niiden takana on lopulta juurikin yhtä naurettavaa kuin “yök, ällöä”, koska ne argumentit keksitään jälkeenpäin! Konservatiiveilla ei vain ole mahdollista vastata tuohon dissaukseen samalla mitalla (“mikä ihmeen perustelu ‘se ei vahingoita ketään’ tai ‘se on reilua’ muka on?”), koska he itsekin käyttävät näitä moraaliperustoja. Jos (huomatkaa: JOS) konservatiivi rinnastaa homoseksuaalisuuden ja pedofiiliuden, hän sanoo että ne ovat molemmat moraalisesti tuomittavia asioita, osin vahingon estämisen ja osin pyhyyden perusteella. Liberaali pitää tätä naurettavana ja loukkaavana, koska ei tajua, että itse katsoo asiaa ainoastaan vahingon estämisen näkökulmasta.

Konservatiivisuus on (tämän teorian adaptiivisessa mielessä) koherentti moraalikokonaisuus, eikä yhtään huonompi kuin liberaalien rajoittuneempi setti. Konservatiivit eivät siis ole (pelkästään moraalisten kantojensa perusteella) yhtään enemmän

1. pahoja
2. tyhmiä
3. mielenvikaisia
4. salaa homoja

(edit: 5. itsekkäitä)

kuin liberaalitkaan. Heidän moraali-intuitionsa nyt vain sattuvat olemaan erilaiset, ja heillä on paha takalyöntiasema (?) argumentaatiossa kun he eivät voi mitätöidä liberaalien moraali-intuitioita.

Nimittely pahoiksi, tyhmiksi ja mielenvikaisiksi ja vihjailu salatuista homoseksuaalisista tendensseistä ei siten ole produktiivista: se saa toisenlaiset intuitiot omaavat henkilöt vain puolustuskannalle ja vahvistamaan omaa käsitystään, voimistaen tilanteen kulttuurisota-aspektia. Näiden ihmisten kanssa pitää elää tästä eteenpäinkin, eikä heidän intuitionsa muutu välittömästi.

Koska konservatiiveilla kuitenkin on käytössä myös vahingon estämisen ja reiluuden moraaliperustat, asiat kannattaa perustella niiden kautta. Silloin ne, joilla pyhyyden (ja auktoriteetin) moraaliperusta ei lyö niin kovasti yli muiden, voivat nähdä asiat liberaalilta näkökannalta. (Pyhyydelle ja auktoriteetille omistautuneet, kuten monet syvästi uskovaiset, ovat tästä näkökulmasta varmaankin menetettyjä tapauksia, joten sinne ei kannata käyttää energiaa.)

 

Lähteet ja huomautukset

Haidt, J. (2001). The Emotional Dog and Its Rational Tail: A Social Intuitionist Approach to Moral Judgment. Psychological Review, 108(4), 814–834. doi:10.1037//0033-295X.

Haidt, J. (2012). The righteous mind. Why Good People are Divided by Politics and Religion. New York, NY: Vintage Books/Random House Inc.

Inbar, Y., Pizarro, D. A., & Bloom, P. (2009). Conservatives are more easily disgusted than liberals. Cognition & Emotion, 23(4), 714–725. doi:10.1080/02699930802110007

Terrizzi, J. A., Shook, N. J., & Ventis, W. L. (2010). Disgust: A predictor of social conservatism and prejudicial attitudes toward homosexuals. Personality and Individual Differences, 49(6), 587–592. doi:10.1016/j.paid.2010.05.024

 

* Tietenkin voi väittää että tämä rajoittuneempi setti on vaikuttanut siihen että WEIRD-väestö on tosiasiallisesti menestynyt paremmin, ja siten se olisi “parempi” jossain evolutiivisessa mielessä. Tämä on kuitenkin empiirinen väite jolle ei liene toistaiseksi empiiristä tukea.

** Tässä adaptaatiota käytetään väljästi. Tarkalleen ottaen väite on, että liberaaleilla on syntyessään keskimäärin sama evolutiivisesti adaptoitunut setti perustoja kuin konservatiiveilla, mutta tietyissä mikro- ja makrokulttuurisissa oloissa ihminen herkistyy elämänsä aikana voimistamaan tiettyjä intuitioita ja vaimentamaan toisia, päätyy rationalisoimaan lähinnä niitä kulttuurisesti hyväksyttyjä perustoja, ja siten tosiasiallisesti käyttämään vain tiettyä settiä.

*** Oma yksinkertaistukseni, alkup. kirjoittajien teoriat lienevät hienostuneempia.