Puolueiden arvovertailua ylen vaalikoneen perusteella

Kuten uutinen kertoo, tein yhteistyötä Ylen kanssa arvokysymysten laatimiseksi vaalikoneeseen. Nyt vaalikonedata on saatavilla avoimena, ja sain väännettyä siitä muutaman kuvaajan. [edit: olen kirjoittanut myös aineiston taustamuuttujista, Ylen ja HS:n vaalikoneiden vertailusta, valittujen ja valitsematta jääneiden eroista ja käytännön tulkinnasta suhteessa ajankohtaiseen “empatiavaje”-keskusteluun.]

Tarkoitus oli saada kysymyksistä edes hieman johonkin vakuuttavampaan lähteeseen perustuvat arvokysymykset verrattuna siihen, että toimittaja joutuisi heittämään niitä hihastaan. Prosessi oli kiinnostava, mutta myös vähän kivulias: tutkijana sitä haluaisi käyttää datan saamiseen parhaita mahdollisia välineitä, mutta mediatalolla on tietysti muitakin prioriteetteja. Erityisesti kysymysten määrä oli rajoitettu, ja siinä missä tieteellisissä mittareissa on useita kysymyksiä jokaista eri mittarin osa-aluetta tai ulottuvuutta kohden, toimittajat olivat järkkymättömiä siinä että koko vaalikone ei saa kasvaa liian pitkäksi, eikä arvo-osio voi olla siitä liian suuri osa. Ilmeisesti vuosien varrella on tullut opittua että n. 30 kysymyksen kohdalla suuri osa käyttäjistä ei enää jaksa tehdä vaalikonetta loppuun. Niinpä arvokysymyksiä jäi kuusi, mikä lisää suuresti mahdollisuutta että yksittäiset ehdokkaat ovat vastanneet johonkin muista eroavalla tavalla, mikä tuottaa virheellisiä tuloksia. Kuten haastattelussa kerroin, näillä eväillä ei voi mitään kovin tieteellistä kertoa yksittäisistä ehdokkaista, mutta isompia joukkoja, varsinkin puolueita, niillä voidaan alustavasti vertailla. Meikäläisissä vaaleissa kun ääni menee kuitenkin puolueelle, niin oikein äänestääkseen puolueen kanta on se relevantein (huomattakoon kuitenkin, että tässä vertaillaan ehdokkaita, jotka eivät ole enimmäkseen sitä puolueen päättävää osastoa, vaikka toivottavasti edustavatkin suunnilleen puolueen yleistä linjaa).

---

Kuvissa näkyy puolueittain ehdokkaiden osuus, joka on vastannut kuvan otsikossa näkyvään kysymykseen tietyllä tavalla. Mukana ovat vain ne, jotka ovat valinneet jonkun näkyvistä neljästä vaihtoehdosta (ks. tarkempaa tietoa lopussa). Puolueet ovat “samaa mieltä” valinneiden suhteellisten osuuksien järjestestyksessä. Kysymykseen vastanneiden ehdokkaiden kokonaismäärät näkyvät puolueen lyhenteen vieressä.

Ensimmäinen kysymys liittyy suoraan konservatiivisuuteen. Lainaan itseäni yllälinkatusta haastattelusta:

Konservatiiveiksi on kutsuttu heitä jotka ovat sitä mieltä, että heidän lapsuusaikanaan asiat olivat selviä, kaikella oli paikkansa, elämä sujui ja ihmiset olivat onnellisempia. He yhdistävät sellaiset asiat kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioiden esiin nostamisen, kulttuurin ja viihteen raaistumisen tai seksuaalistumisen, tai uskonnollisuuden vähentymisen tai sen monipuolistumisen mahdollisesti moraalin tai kulttuurin rappioon. Elannon saaminenkin on nykyään vaikeampaa eikä vanhempia enää kunnioiteta asiaankuuluvasti.

Liberaalien (yhdysvaltalaisen terminologian mukaan) mielestä nämä asiat ovat lisänneet vapautta ja tehneet erityisesti vähemmistöön kuuluvien elämästä helpompaa, ja uskonnollisen moraalin vähenemisen vähentäneen samalla kyseenalaista vallankäyttöä. Kaikkia näitä asioita on luonnollisesti vaikea saada mahtumaan yhteen lyhyeen kysymykseen, mutta tietty kaipuu menneeseen hyvään – tai sen vastakohta, usko edistykseen – on tutkimuksissa ollut yhteydessä moneen näistä.

Feministit, piraatit, liberaalit, RKP, vihreät ja kokoomus eivät juuri haikaile menneisyyteen. Vähän yllättävämpää on, että vasemmisto, joka usein näkyy liberaalisuus-konservatiivisuus -akselilla käytännössä vihreiden kanssa samassa, on tässä hieman menneeseen katsovampi SDP:n ja keskustan kanssa. Ehkä työelämän muutokset pätkätöiden ja kaiken maailman koulutusten yleistymisineen on vaikuttanut tähän? SKP, KD ja PS (sekä muut keskimäärin) ovat selvästi alkupään puolueisiin verrattuna konservatiivempia, mutta näistäkin puolueista puolet ehdokkaista ovat sitä mieltä että ennen ei ollut paremmin. Vain itsenäisyyspuolueesta selvästi suurin osa kaipailee menneeseen.

Kysymyksen ongelma on tietysti se, mitä tarkoitetaan “menneellä” ja “muutoksilla”. Yritin saada ihmiset ajattelemaan suunnilleen samoja asioita viittaamalla vanhoja aikoja kaipailevaan ilmaisuun “ennen oli paremmin”, mutta se ei poista sitä että eri puolueet luultavimmin keskittyvät eri asioihin. Ehkä itsenäisyyspuolue ajattelee enemmän aikaa ennen EU:ta, ja vasemmistoliitto tupojen aikaa, siinä missä feministit ja vihreät ehkä käsittävät muutoksilla enemmän yksilönvapauksia?

***

Tämä liittyy eri poliittisten suuntautumisten arvostamiin persoonallisuuspiirteisiin. Edistysmielisillä on yleensä luottamus siihen, että ihmiset ovat luonnostaan enemmän hyviä ja heidän luontaista uteliaisuuttaan tukemalla saavutetaan tieteellistä ja kulttuurista kehitystä. Tätä vastustavilla taas on usein ollut näkemys, että ihmisen luontaista kurittomuutta ja impulsseja täytyy hallita, tai yhteiskunnassa joudutaan pidemmän päälle kaaokseen, ja että lasten tottelevaisuus ja hyvien tapojen noudattaminen on merkki siitä että yksilöstä on kasvamassa yhteiskunnan rakentava jäsen.

Aika samanlainen järjestys näkyy kysymyksessä lasten ominaisuuksista, joka on yhteydessä tietynlaiseen konservatiivisuuden ulottuvuuteen jota kutsutaan mm. sovinnaisuudeksi. SKP on selvästi ylempänä, vasemmisto hiukan, siinä missä kokoomus, RKP ja keskusta selvästi alempana, mikä sopii ainakin omiin ennakkokäsityksiini puolueidein stereotyypeistä.

Kysymyksessä olen yhdistänyt mielestäni keskeisimmät osat minikyselystä, jolla on kansainvälisesti ollut yhteyttä ainakin Trumpin kannatukseen ja populismiin (Voxin hyvä artikkeli – ks. myös U Londonin tutkijan analyysi Brexitistä). Verrattuna tähän taustaan, vastauksissa vaikuttaisi näkyvän enemmän perinteinen sovinnaisuus kuin suorastaan populismi, päätellen edellämainittujen puolue-erojen lisäksi kristillisten sijoituksesta kaikkein alimpana.

***

Kysymys liittyy erityisesti nousussa oleviin populistisiin liikkeisiin. Populismin tutkimuksesta olen poiminut yhtenä keskeisenä piirteenä halun kannattaa vahvaa johtajaa, jonka ei tarvitse kuunnella korruptoituneita eliittejä ja tehdä heidän kanssaan kompromisseja, vaan pystyy laittamaan maan kuntoon paremmin ilman heitä.

Johtajakysymys on toinen joka liittyy populismiin, ja siinä PS, jota on julkisuudessa haukuttu yhden miehen puolueeksi, on korkeimmalla (tosin myös tässä vain puolet ehdokkaista kaipailee vahvaa johtajaa). Kiinnostavaa on kokoomuksen sija toisena ja itsenäisyyspuolueen selvästi alempana, sekä keskustan, KD:n ja varsinkin RKP:n (!) sijat keskivaiheilla. Liberaalipuolueestakin suurempi osa – tosin vain hiukan alle kolmannes – suosisi vahvaa johtajuutta enemmän kuin muut liberaalit puolueet sekä SKP.

Kysymystä muotoillessani mietin vaihtoehtoina vahvaa “johtajuutta” ja “johtajaa”. En muista miten siinä hötäkässä lopulta päädyttiin johtajuuteen. Olisi tietysti kiinnostavaa tietää vaikuttaako tämä vastauksiin. On tietysti helpompi kuvitella vaikka liberaalipuolueen edustajan vaativan vahvaa johtajuutta siltä koalitiolta joka vapaasti on valittu johtamaan, vaikka vastustaisikin diktatuurilta tuoksahtavaa vahvaa johtajaa. “Ilman kompromisseja” -osuus kuitenkin luullakseni heikentää tämän tulkinnan yleisyyttä. Kuitenkin on tietysti mahdollista, että kysymystä tulkitaan sekä perustuslaillisessa kontekstissa, jolloin kompromissien puutekin voidaan nähdä vain demokraattisena tehokkuutena, tai yleisempänä, jolloin kaivataan enemmän Kekkosta jota vähäisemmät säännöt ei koske.

***

Kuvaajan asento osoittaa, että kysymys on selvästi epäonnistunein valitsemistani, kun se ei erottele tämän paremmin. Siinä suhteessa olen tyytyväinen omaan arviooni, että tämä oli myös kysymys, jonka olin valinnut näistä vähiten tärkeäksi ja tarpeen tullen ensimmäisenä pois jääväksi – ja kuvittelinkin jo jääneen, jonka takia en antanut kysymykselle erillistä selitystä Ylen haastattelussa. Kysymys liittyy tutkimukseen, joiden mukaan erityisesti oikeiston mielestä tasa-arvo on “mennyt liian pitkälle”, millä saatetaan tarkoittaa varsinkin libertaarien korostamaa eroa mahdollisuuksien ja lopputulosten tasa-arvon välillä – eli jos tasa-arvoa lisätään tasaamalla lopputuloksia mahdollisuuksien sijaan, ollaan heidän mielestään menty pieleen.

Pienistä eroista kuitenkin on havaittavissa jotain. Feministien näkökulmasta tasa-arvo on kaukana saavutetusta, ja vas, SKP, vihr, SDP -linjallakin ollaan lähes samalla kannalla. Kiinnostavasti myös itsenäisyyspuoluessa kaivataan yksimielisesti lisää tasa-arvoa (en tiedä miksi ohjelma heittää itsenäisyyspuolueen ja feministien järjestyksen väärin), ja puolue on täysin eri seurassa kuin edellisissä kysymyksissä. RKP, kesk, lib ja kok ovat oikeisto-yhteyksien mukaan odotetusti eniten eri mieltä (vaikka hekin vain neljänneksen verran). Sen sijaan KD:n ja PS:n sijainti alhaalla (ja tietysti fem, vihr, pir ylhäällä) luultavasti kertoo siitä, että tasa-arvolla ymmärretään teoreettisista yhteyksistä huolimatta myös muuta kuin taloudellista tasa-arvoa, luultavasti erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.

***

Keskimäärin vahvempi kilpailullinen näkemys voi olla yhteydessä haluttomuuteen auttaa sellaisia, jotka eivät itse näe vaivaa asemansa parantamiseen. Vastaavasti näkemys ihmisistä toisiaan auttavina voi liittyä käsitykseen, että kilpailun lisääminen yhteiskuntaan lisää kurjuutta ja pienentää yhteistä kakkua, kun ihmiset alkavat keskittyä kilpailemiseen yhteistyön ja hyödyllisen työn tekemisen sijaan.

Odotin ylläkuvatun perusteella stereotyyppisesti kokoomusta ja liberaalipuoluetta ylimmäksi, mutta kaikkein eniten yhteiskunnan kilpailullisen ja taistelullisen luonteen kanssa samaa mieltä ovatkin perussuomalaiset ja itsenäisyyspuolue (sekä keskimäärin muut vaalilistat). Kokoomus on edelleen melko korkealla, mutta liberaalipuolueesta jo puolet on eri mieltä väittämästä. Liberaaleiksi mielletyistä puolueista käytännössä kaikki ovat alapuoliskolla. Tuokohan sana “taistelu” tässä mieleen enemmän mielikuvia maahanmuuttokeskustelusta ja terrorismista? Toisaalta monissa vapaakenttien kommenteissa sanottiin että “valitettavasti” asia on näin – harva kai pitää asiaa toivottavana – joten ehkä kysymys ei osu niin selvästi oikeistolaiseen kilpailuhenkisyyteen kuten tutkimuksissa sitä on käytetty, vaan ainakin osaksi myös kyyniseen tai pettyneeseen maailmankuvaan.

KD (joka edellisissä kysymyksissä on ollut koko ajan PS:n lähellä) keskustan ja demareiden alapuolella kuvassa liittyy mm. vapaakenttien vastauksien perusteella tekemäni tulkintani mukaan kuvauksen lailla siihen, että puolueessa ei – tyypillisesti oikeistolaisena pidetystä imagosta huolimatta – pidetä rahanahneudesta ja halutaan auttaa vähäosaisia.

***

Luultavasti lähes kaikki suomalaiset ehdokkaat ovat samaa mieltä siitä, että yhtäläiset mahdollisuudet rikkauteen tai onneen on tavoiteltava asia, monelle jopa yhteiskunnan perustavoitteita. Erimielisyyttä sen sijaan luultavasti on siitä, kuinka hyvin tämä on jo saavutettu.

Kysymyksellä on suurten ihmisryhmien tasolla sekä yhteys sosioekonomiseen asemaan että haluukkuuteen muuttaa yhteiskuntajärjestelmää. Ihmiset huonompiosaisesta taustoista näkevät yhteiskunnan useammin epäreiluutta sisältävänä kuin parempiosaiset.

Kuvauksessa mainittu hyväosaisuus osuu tietysti stereotyyppisesti eniten samaa mieltä olevaan kokoomukseen, joita seuraavat muut tyypilliset porvaripuolueet. Jälleen kuitenkin suurin osa kaikista ehdokkaista on eri mieltä – ainoastaan kokoomuksen ehdokkaista suurin osa pitää nykyisiä mahdollisuuksia yhtäläisinä. Vasemmistopuolueet SDP, vas ja SKP ovat erittäin eri mieltä, mukanaan itsenäisyyspuolue ja feministit – myös vihreät ja piraatit ovat lähellä. PS:n sijoitus, yhdistettynä pariin edelliseen kysymykseen, puolustaa tulkintaa, että puolueessa uskotaan vasemmistopuolueita enemmän kovaan omaan työhön eikä almuihin (“työväenpuolue ilman sosialismia”).

***

Loppukommenttina, kysymysten tulkinnat ovat aina vähän arpapeliä, ja luultavasti minä ja pieni joukko yleläisiä jotka viilasimme sanamuotoja emme ole osanneet ajatella riittävän monipuolisesti, että oikeasti eri kannalla olevien puolueiden näkemyksiä olisi tullut jotenkin tasapuolisesti käsiteltyä. Kuten yksittäisten kysymysten kohdalla olen kommentoinut, yllättävät sijoitukset saattavat kertoa tällaisista vääristymistä suhteessa taustalla olevaan tieteelliseen teoriaan ja empiriaan. Toisaalta vääristymä on vääristymä tietysti vain tässä mielessä – ihmisten tulkinnat ja vastaukset ovat mitä ovat, ja sellaisina niitä kannattaa lukea, vapaakentän selitykset huomioonottaen. Puolueiden vertailua kuitenkin saattaa hankaloittaa se, jos kysymykset nähdään kovin eri tavoin, eikä kukaan äänestäjä jaksa lähteä vapaakenttien selityksiä kampaamaan ehdokkailta laajemmin. Siinä mielessä toivottavaa on, että jos tällaista vertailua tulevaisuudessa halutaan, siihen tarvitaan vähän perusteellisempia työkaluja. Totesin että parempi koettaa tällä kertaa tällä tavalla kuin heittää koko mahdollisuus hukkaan. Ehkä ensi kerralla on mahdollisuudet perusteellisempaan lähestymistapaan, Yle?

---

Merkintöjä metodeista ja taustasta

Käyttämäni tiedosto on candidate_answer_data_20170329.csv, joka on käsitelty ja josta on kuvat luotu R:llä. Skriptit ovat vapaasti käytettävissä ja virheidenetsijöiden tarkistettavissa.

Koko 33 616:n ehdokkaan määrästä Ylen vaalikoneeseen oli vastannut 17 442 ehdokasta, ja kysymyksiin jonkun neljästä vaihtoehdosta valinneiden määrä (eli ohittajat ja väliinjättäjät poislukien) vaihteli kysymyksestä toiseen 15 218:sta (kysymys 4, resurssi- ja valtakilpailu) 16 747:ään (kysymys 6, yhtäläiset mahdollisuudet). Halusin ottaa mukaan pienpuolueitakin (vaikeaa heidän on koskaan päästä isoiksi, jos heitä ei huomioida), mutta johonkin raja oli vedettävä, koska erilaisia vaalilistoja koko Suomesta oli yhteensä 106. Käytännössä vedin hatusta rajaksi 40 vastaajaa, jolla mukaan tulivat seuraavat puolueet:

Valitut puolueet:

• “Feministinen puolue” <- “Fem”
• “Itsenäisyyspuolue” <- “Its”
• “Suomen Kristillisdemokraatit (KD)” <- “KD”
• “Suomen Keskusta” <- “Kesk”
• “Kansallinen Kokoomus” <- “Kok”
• “Liberaalipuolue – Vapaus valita” <- “Lib”
• “Piraattipuolue” <- “Pir”
• “Perussuomalaiset” <- “PS”
• “Suomen Sosialidemokraattinen Puolue” <- “SDP”
• “Suomen Kommunistinen Puolue” <- “SKP”
• “Suomen ruotsalainen kansanpuolue” <- “RKP”
• “Vasemmistoliitto” <- “Vas”
• “Vihreä liitto” <- “Vihr”

Kaikki pienemmät puolueet (

---

Alun perin ehdotin arvokyselyksi kolmea vaihtoehtoista lähestymistapaa, joita itse tunnen: moral foundations theoryä, joka jakaa moraalin kuuteen moraaliperustaan (välittämiseen/vahingonteon välttämiseen, reiluuteen, vapauteen, lojaalisuuteen, auktoriteettiin ja puhtauteen) ja jota on etenkin viime aikoina käytetty paljon poliitikan tutkimuksessa; Schwartzin arvoteoriaa, jonka etuna on viralliset suomenkieliset käännökset ja paljon aikaisempaa Suomessakin tehtyä tutkimusta, ja johon liittyy erikseen yleisempiä arvoja ja nimenomaan polittisia arvoja; sekä satunnaisempaa kasaa eri lähteistä kerättyjä politiikan psykologiassa käytettyjä kysymyksiä. Ylellä preferoitiin viimeistä, pitivät sitä kiinnostavimpana ja esittämiäni kysymyksiä parhaiten ymmärrettävinä. (MFT:n perustojen kääntäminen sekä ymmärrettävään että lyhyeen muotoon oli kieltämättä hankalaa, enkä ehkä ollut onnistunut ehdotuksissani kovin hyvin.)

Itse olisin lisäksi halunnut arvokysymyksiin erilaisen asteikon, mutta sitäkään ei voinut muuttaa suhteessa muihin kysymyksiin. Lopputuloksena käytännössä neliportainen “täysin eri mieltä”, “jokseenkin eri mieltä”, “jokseenkin samaa mieltä”, “täysin samaa mieltä” -asteikko erottelee vastaajia aika minimaalisesti. Lisäksi keskellä oli “ohita kysymys”, jolloin jotkut voivat suhtautua siihen kuin vaihtoehtoon “en osaa sanoa”, mutta datan perusteella näin ei juurikaan oltu tehty. Siinä missä jotkut painoivat nappia jättääkseen vastaamatta (tällöin saattoi jättää kommentin), toiset yksinkertaisesti jättivät vastaamatta. Ohittajia, enosaasanojia ja väliinjättäjiä on vaikea analysoida edellisten yhteydessä, joten jätin ne yksinkertaisesti kaikki pois.